Suunnistamaan Kazakstaniin!? Jo sana Kazakstan kuulostaa eksoottiselta. Näin lienevät 23 muutakin osallistujaa ajatelleet kokoontuessamme Helsingin lentokentälle lauantaina 27.4.2013.

Saavuimme yöllä kahden aikaan Astanan kentälle ja jatkoimme bussilla hotelli Baiterekiin, joka on uudehko, pieni ja keskeisellä paikalla.

Aamupala syödään läheisessä baari/ravintolassa, jossa kukin voi valita mieleisensä aamiaisen erikoisista ruuista.

Aamulla näemme minkälaiseen kaupunkiin olemme saapuneet. Runsaasti öljyä ja muita mineraalivaroja omaava Kazakstan on luonut puuttomalle arolle miljardeja maksaneen ja lähinnä ulkolaisten arkkitehtien suunnitteleman kaupungin, joka lyö ällikällä vierailijan! Rakennukset ovat häikäiseviä. Lasia, marmoria, kultaa. Mahtavia muotoja! Kaupunki on kliinisen siisti, kadut yllättävän hiljaiset, kylmät ja tuuliset. Vähäisen liikenteen suosituimmat automerkit olivat Toyota ja Nissan, kalliita maastureita…

Hotellimme lähellä on Astanan maamerkki Baiterek näköalatorni. Se on 105 metriä korkea ja sen ylimmältä näköalatasanteelta on huimat näköalat. Torni symbolisoi turkkilaisen mytologian maagisen onnenlinnun poppelin oksistoon laittamaa kultaista munaa. 97 metrin korkeudessa on Astanan pääkaupungiksi tulon symbolisena merkkinä presidentti Nursultan Nazarbayevin oikean käden jälki painettuna kahden kilon kultaiseen kolmioon. Paikka oli erittäin suosittu suosittu.

Käydessämme tornissa tapasimme häihin matkalla olevan sukulaisryhmän, joka seurueen englannintaitoisen jäsenen avulla antautui iloisena kuvattavaksi ja keskusteluihin. Yleensäkin tapaamamme ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Ihmiset eivät olleet tottuneet saati kyllästyneet turisteihin.

Tekemämme kaupunkikierros antoi mielenkiintoisen yleiskuvan Kazakstanin pääkaupunki Astanasta (Valkoinen kaupunki), jonka väkiluku on noin 744 000. Sen halki virtaa Isim–joki . Vierailimme ällistelemässä mm. Khan Shatyriä, joka on telttamainen ostoskeskus, sen ylimmässä kerroksessa on hiekkarantamaailma aaltoaltaineen. Sisälämpötila rakennuksessa on vuoden ympäri + 25C. Iltavalaistuksessa se loistaa violetin värisenä!

Puistosuunnistusta saatoimme kokeilla kahtena päivänä Astanan alueilla. Ilma oli koleahko. Osan rasteista olivat puistosiivojat jo korjanneet pois, mutta rata kierrettiin. Pyramidirakennuksen (arkkitehti Norman Foster) luona huomasimme Ullan kanssa ihmisvirran kulkevan sen uumeniin ja saimme tietää siellä alkavan konsertin. Ei muuta kuin lippuja kyselemään ja saimmekin ne ilmaiseksi ovelta! Pyramidi = Rauhan ja Harmonian rakennus, oli sisältä hieno tummine kivipintoineen. Jättikyyhkyjen parvi lentelee katon lasimaalauksissa.Konsertissa esiintyi useita solisteja ja muita artisteja (vatsatanssi, taikatemput). Väkeä virtasi sisään koko ajan, joillakin oli mukana pieniäkin lapsia.

KILPAILUPAIKALLE POHJOISEEN

Bussimatka Astanasta varsinaiselle kilpailupaikalle Borovoehen kesti noin 3,5 tuntia. Tie oli hyvä ja maisemat aromaisen tasaisia. Välillä suuret hevos-, lammas- ja lehmälaumat ratsastavine paimenineen liukuivat ohitse. Harmaat, tiiviisti rakennetut pienet kylät . Romahtamaisillaan olevat rakennukset sinisine ikkunanpielineen loivat eksoottista tunnelmaa. Aroa halkoo välillä kauniit valkoisena hohtavat, tuulien pieksämät koivikot.

BOROVOESSA

Kansallispuistossa sijaitseva jo parhaat päivänsä nähnyt kylpylä Sushinskij majoittaa joukkomme Faizian johdolla. Majapaikkaan oli jo saapunut muitakin suunnistajia Kazakstanista, Omskin alueelta Venäjältä sekä yksi osallistuja USA:sta. Kaikkiaan kilpailijoita oli noin 330 osallistujaa. Ikähaarukka 9 – 80 vuotta!

Faizia ennättää koko kilpailupäivien ajan iloisena ja palvelualttiina milloin tuomaan saippuaa, lakanoita, olemaan kilpailujen lähettäjänä, tieoppaana, kansallisruuan esittelijänä jne. Hän oli myös viimeinen, joka hyvästelee meidät poislähtiessämme.

VIISI KILPAILUA

Ensimmäisessä kilpailussa etsittiin annetuista rasteista tietty määrä rasteja. Maasto kaikissa osakilpailuissa oli hyväkulkuista, aluskasvillisuuksetonta mäntymetsää, jossa monimuotoiset kiviröykkiöt , möhkäleet ja kalliot ihastuttivat ainutlaatuisilla muodoillaan. Kartat oli laadittu mittakaavassa 1:7500. Järjestelyt sujuivat hyvin. Viimeinen kilpailupäivä oli kylmä ja tuulinen. Kaikkien sarjojen johdossa olevat lähtivät yhtäaikaa viimeisen päivän takaa-ajokisaan. Suomalaisille tuli kultaa ja muita mitaleja runsaasti. Aune Jalava, vanhin osallistujamme, sai järjestäjien Urhoollisuusmitallin. Kuinkahan moni meistä vielä kahdeksankymppisenä saa tai jaksaa etsiä rasteja?!

KITARAILTA

Viimeisenä iltana kokoonnuimme kuuntelemaan ja laulamaankin kolmen taitavan kitaristin säestyksellä. Esitykset olivat taidokkaita, tunteella tulkittuja balladeja ja laulelmia. Suunistajissa on monipuolista osaamista. Tunnelmallinen päätös kilpailuviikolle!

Kotimatkalle meidät lähetti kukapa muu kuin Faizia -Baskeripää! Minulle hän antoi ystävyytemme siteeksi sinisen rannerenkaan.

Illalla saavuimme Astanaan hyvissä ajoin ja kiirehdimme syömään ja tuhlaamaan loppuja tengejä.

Illalla nautimme vielä yhteisesti lasit kuohuviiniä ennen nukkumaanmenoa. Kello kolme yöllä oli herätys ja lähtö kentälle. Lento Astanasta Kiovaan, jossa parin tunnin odotus ja lento Helsinkiin. Vielä lento Rovaniemelle ja niin oli Napapiirin tytön matka Kazakstaniin päättynyt. Mieliinpainuva, kiva matka, uusia tuttavuuksia! Kannatti lähteä!

Tuula Haase

Kuvat: flickr.com

Suunnistuskartat: suunnistusmatkat.fi